Lähimetsästä suuntasimme uusille lenkkipoluille. Mahtavien uusien reittien lisäksi törmäsimme marjastajiin ekaa kertaa tänä vuonna. Vilma ei juurikaan marjastajiin/jäkälänkeräjiin ym. reagoi ja ajatuksissani kun olin, pääsin yhtä ison kuusen takana rapistelevaa muoria vähän säikähtämään, heh :-D
Kotiin päin käppäillessä poikettiin hetkeksi kentälle leikkiin, pari pikkupoikaa ihmetteli skeittirampilla touhujamme ja soitteli nokkahuilua, hetken Vilma ihmetteli huilun ääntä pää kallellaan, mutta keskittyi sitten siihen mihin pitikin.
Ohituksiakin saatiin, koirien lisäksi pyörätiellä vastaan käveli rouva 3 kissansa kanssa(!!). Rouva oli selvästi kissoistaan huolissaan nähdessään että kävelemme vastaan. Mutta turhaan, sillä naapurin Karvisen ansiosta Vilma on kissoihin tottunut ja tyytyi kävelemään yhtä kiltisti kattien ohi kuin koirienkin. Tästä ohituksesta sai tosin megakehut :-)
Mahtavaa kun tuo sessu on taas oma ihana itsensä!