Janoja ja eteenmenoa

Töiden jälkeen kurvattiin taas metsään. Kolme janaa(joiden kohdilla jäljellä taas namia ja n.10m päässä aina keppi), viimeiseltä ajettiin lyhyehkö jälki(3 keppiä, kulma ja polun ylitys) Vanhentua annoin vajaan puolituntia. Ekalla janalla kulki hetken suoraan, sitten alkoi taas se hervoton poukkoilu. Ärähdin, nyppäsin liinasta ja käskin sivulle. Hetken rauhottelin ja uusi yritys, nyt pyyhkäisi suoraan jäljelle asti. Hienoa! Jäljellä hutiloi, kepin ilmaisi hyvin. Kaksi seuraavaakin janaa mentiin jo suht suoraan, mutta vauhti on kova... Ajettuaan viimeiseltä janalta vähän matkaa jälkeä rauhoittui, mutta olisi voinut ajaa vieläkin tarkemmin. Kulmat ei oo viime aikoina oikeen sujunu, joten sielläkin vähän namia ja nyt se mentiin siis ihan ookoo. Kepit ilmaisi hyvin.

Illalla käytiin ottaan pellolla ensimmäiset eteenmenot. Häiriönä leikkivät lapset puskan takana viereisellä pellolla. Jätin Vilman istumaan, vein isohkon pallon ensin ~10m päähän ja kasvatin matkaa kerta kerralta(otettiin yht. noin 10toistoa). Palasin koiran luo, pidin pannasta ja yllytin aina vähän ennen lähetystä. Innokkaasti ja hirveällä vauhdilla eteni joka kerta, vaikka viimeisillä kerroilla matka oli jo varsin pitkä, eikä palloa heinikosta juuri erottanut.
Loppuun vähän kontaktiharkkaa ja leikkiä, Vilma ei ois vielä millään halunnu poistua pellolta.
Kiva ottaa välillä jotain ihan uutta! :-)